Eilen taas innostuin pitkästä aikaa kirjoittamaan reilun viikon tauon jälkeen. Kun on pitkä väli, jää paljon kertomatta...
Lauantaina saimme nimittäin auton lainaan Sepon Kuopion kollegalta, joka tekee täällä isomman osan leipätyöstään kuin Kuopiossa. Hänen Maija-tyttärensä tuli tänne hakemaan meidät sillä lainattavalla autolla, hyppäsimme kyytiin ja ajaa hurautimme Jari-isän luo. Maija on samaa vuosikertaa Ronjan kanssa.
Jari asuu kauniilla merinäköalalla varustetussa omakotitalossa samalla puolella kaupunkia, mutta pohjoisemmassa. Hetken aikaa vaihdettiin kuulumisia ja sitten Jari kierrätti meitä talossaan. Suurin ihmetyksen aihe oli hänen kitara- ja bassokokoelmansa. Kyllä olis Rasmus täpinöissään 😲sen nähdessään! Ja melkein seinän leveydeltä/korkeudelta äänentoistolaitteiden säätöpöytää (vai miksi sitä kutsutaan?), jossa namiskaa ja nappulaa vieri vieressä. Kutsuin itseni ja meidät uudestaan kylään, sitten kun Suomen vieraat, elikkäs lapseni R, R ja R, saapuvat tammikuussa.
No, sitten seurasi se kaikkein jännin osio vierailua: meidän piti osata takaisin kämpille sen lainaan saadun auton kanssa! Vasemmanpuoleinen liikenne ja kaikki ohjauslaitteet autossa just väärinpäin. Muutaman kerran meni pyyhkijät päälle, kun piti vilkkua laittaa. 😅 Onneksi minun ei tarvitse ajaa.
En tiedä, saatteko selvää, mutta tuolta kartan (kuvan) vasemmasta yläreunasta piti päästä kartan oikeaan yläkulmaan. Aucklandin keskustan yli menee ihan hillitön moottoritierypäs, ainaskin neljä kaistaa suuntaansa ja poistumistiet on merkitty numeroin ja kohde jossain "huitsinnevadassa". Minä luin epätoivoisesti karttaa ja yritin pysyä kärryillä, missä kohtaa ajetaan. Silmälasit tässä kohtaa olisivat olleet todella tarpeen, mutta nehän ei tietenkään olleet mukana.
Seppo oli tosin ollut kaukaa viisas ja opetellut mahdollisia reittejä jo edellisenä iltana, niin hän itse tiesi suurinpiirtein missä kohtaa kannattaa poistua "motarilta". Hyvin selvittiin perille ilman yhtäkään virhenavigointia.
Olin lauantaina siis mielestäni jo varsin terve. Tämän seikkailun jälkeen tuli simahdus ja virus otti minusta uuden niskalenkin, Sunnuntain sitten vaan pötköttelin, enkä jaksanut tehdä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti