Toiseksiviimeistä päivää viedään

31.1.2019 torstai
Kylläpä käy ihmisellä aika pitkäksi, kun ei enää viitsisi mihinkään lähteä ja kaverilla on seminaaria aamupäivästä iltamyöhään.
Tänään aloitin pakkaamisen ja mietin sitten hetken, että mitäs minä sitten huomenna teen. Lento lähtee lauantaiaamuna 1.20 ja meidän on tarkoitus lähteä tästä asunnolta jo hyvissä ajoin illalla kohti lentokenttää.
Olen tässä yksikseni syönyt jääkaapin sisältöä tyhjemmäksi, valinnanvara pienenee päivä päivältä. 😋
Englanninkielisillä lapsilla tuo oikeinkirjoitus ei ole kaikkein vahvimmillaan. Tässä sisäpihallamme oleva kyltti, jonka naapurin lapset ovat kirjoittaneet. "Childroon playing"

 

Kävin tänään lounaalla lähikonditoriossa. Tämä on kahviloissa ja ravintoloissa tyypillinen esine, jonka asiakas saa tilattuaan jotain, mitä ei saa heti tiskiltä mukaansa. 

Lounaskävelyni aikana katselin näitä jo tutuksi käyneitä maisemia mahdollisimman intensiivisesti, että muistaisin nämä vielä Suomeen palattuani; tuoksut ja lämpimän ilman nenässä ja iholla. Ajattelin, että lumesta ja pakkasesta voi nauttia silloin enemmän. Onneksi ne pahimmat pakkaset toivottavasti ovat jo takanapäin; olisi aika hurjaa tulla kotiin 60 asteen lämpötilaeroon.

Nuoriso kävi täällä siis kylässä reilun kaksi viikkoa. He lensivät Suomeen viime lauantaina ja täytyypä sanoa, että olisin halunnut heidän mukaansa. Tämä viimeinen viikko on ollut minulle vähän "kituviikko", odotan vain päivien kulumista, en saa itseäni kovinkaan kauas asunnolta, puolen tunnin lenkkejä lähimaastossa, vähän niinkuin hyvästijättöjä.

Olen tänään myös jatkanut opiskelua, sillä laitoin eilen opintojen tarjoajalle reklamaation puuttuvista kursseista ja ne oli laitettu tänä aamuna tuonne oppimisalustalle. Teams on Office365:ssä oleva systeemi, joka vaikuttaa kovin hyödylliseltä työkalulta meidän tiimityöskentelyssänyt. Keväällä on tarkoitus suunnitella yhteisiä opintokokonaisuuksia verkkoon, ja toivottavasti kollegat innostuvat tästä mahdollisuudesta ottaa Teams käyttöön.

En ole tosiaankaan pystynyt täysin sulkemaan työpaikkaa elämästäni, vaikken sieltä mitään korvausta tältä opintoajalta saakaan. Sähköpostia olen lukenut säännöllisesti, ja myös vähän noita tulevia opintojaksoja. Lukujärjestys on heti helmikuulta huikean täysi ja sisältää minulle aivan uuden S2-kurssin. Hiukan hirvittää! Ja rehellisesti sanottuna vähän (tai siis tosi paljon!) harmittaa, ettei opiskeluani katsota opiskeluksi, enkä sen takia saa mitään rahallista tukea oleskeluuni täällä.

Nämä kolme kuukautta täällä ovat olleet huikeita. Kauniita maisemia ja täysin Suomesta poikkeavaa luontoa. Paljon uusia elämyksiä ja myös itsensä etsiskelyä, omaan minään tutustumista, koska olen viettänyt tosi paljon aikaa omissa oloissani tietokoneen ääressä. Sen olen oppinut, että itsenäinen opiskelu verkossa ei ole minun "cup of tea". Minä tarvitsen toisten ihmisten seuraa ja keskustelua opittavista asioista, vuorovaikutusta. Tuntuu, että kaikki se oppi, jota olen yrittänyt omaksua, unohtuu saman tien, kun ei ole ketään kenelle sitä näyttää tai missä sitä käyttää.

Vertailun vuoksi Australiassa vietetyt 4 kuukautta tuntuivat paljon lyhyemmiltä, koska olin lähes päivittäin muiden kurssilaisten kanssa tekemisissä. Siellä ei iskenyt koti-ikäväkään kuten täällä.