18.1.2019 perjantai
Heissanhoppsan, kylläpä aika rientää!
Kaksi viikkoa vielä ja sitten on aika heittää hyvästit Uudelle-Seelannille.

Tämä vuosi on ollut varsinaista mylläkkää tässä asunnossa, sillä saimme vieraita Suomesta 9.päivä - Rasmus, Ronja ja Roni tulivat kylään reiluksi kahdeksi viikoksi.
Toinen asia, mikä on pitänyt mielen "virkeänä" on kirput, joita on pesiytynyt makuuhuoneen karvalankamattoon. Olemme tammikuun aikana myrkyttäneet niitä jo viidesti, mutta eivät nuo pannahiset suostu kuolemaan. Taidan itse taipua ennen niitä!

Joulun ajan olimme 10 päivää lomailemassa ja saimme nukkua yömme rauhassa ilman
kirpunpuremia. Tähän kun palasimme, niin jo heti eka yönä oli lakanaan tullut pieniä veritahroja -ja eikun myrkyt makkariin! Siirryimme tuohon "olkkarin" puolelle, mutta eikös ne pirulaiset syöneet jo siinäkin sängyssä - ja uudet myrkyt koko asuntoon! Kaikki petivaatteet pesuun ja omatkin siinä samalla. Huh, nyt ollaan päästy niistä!
Lapset tulivat ja olivat tässä muutaman yön, läksivät siitä omille reissuilleen - ja taas meitä syötiin.
Se oli toissapäivänä. Eilen laitoimme molempiin huoneisiin kirppupommit ja läksimme reiluksi pariksi tunniksi ulkoilemaan. Tultuamme tuuletettiin ja siivottiin, mentiin nukkumaan ja eikös vaan yksi kirppu hypännyt Sepon syliin! Loikkasi siitä sängyltä takaisin alas karvalankojen sekaan, eikä me saatu sitä hengiltä. Ja taas olkkarin sänkyyn nukkumaan. Ei naurata enää yhtään!

Meillä on erimielisyyttä siitä, kertoako vuokraemännälle näistä meidän kirppujahtipuuhista vai ei. Minusta heidän pitäisi saada tietää. mitä asunnossa on tekeillä ja mitä se pitää sisällään. Seppo ei halua kertoa, koska siitä tulee niin paljon hässäkkää.

Tässä kirppu, jonka nitistin meidän sängystä. Sen jälkeen pussiin on kertynyt muutama lisää niitä, jotka ovat ryömineet matosta kaakelilattialle.

Kaksi seuraavaa yötä olemme Coromandelissa, jossa toivottavasti saadaan nukkua ilman syöpäläisiä. Lapset tulevat sinne myös ja tulemme sitten sunnuntaina takaisin tähän kirppupesään. Saa nähdä, haluavatko lapset yöpyä tässä, vai hommaavatko jonkun oman kämpän tästä läheltä.

Joulukin oli ja meni, samoin syntymäpäivät. Ei tunnu missään, oli niin erilaista. Jouluna satoi vettä kaatamalla ja tuntui siis enemmän huonolta Suomen juhannukselta kuin joululta. Uudenvuoden yönä olin nukkumassa jo ennen kymmentä.

Aucklandin nähtävyydet käytiin läpi yhden päivän aikana heti lasten saavuttua. No, yhden kokonaisen yön saivat nukkua kunnolla ennen sightseeing -reissua.

 Puiston puut ovat täällä varsin suuria. The Sky City Tower oli yksi kohteista. Ja alla tietysti The Winter Garden.